Teekkarireserviläiset ottivat osaa nyt kolmannen kerran Erävaelluksen SM-kilpailuun. Joukkueen muodostivat myös tänäkin vuonna Janne Ikonen ja Tommi Verho. Aikaisempien vuosien kertomukset löydät seuraavista linkeistä:
Tämän vuoden kilpailusta lisätietoa sekä tulokset löytyvät osoitteesta:
Jo hyväksi havaitun tavan mukaisesti tavoitteenamme oli parantaa edellisvuoden sijoitusta noin kymmenellä pykälällä. Eli lähdimme tavoittelemaan sijoitusta 20. sijan tietämiltä. Valmistautumisemme kisaan jäi taaskin viimeiselle viikolle ainakin teoria puolella. Itse kylläkin olin käynyt tutustumassa Haukkalammen luontomajan tietoihin pari viikkoa aikaisemmin. Tommin kanssa pääsimme harjoittelemaan vastaavanlaista rastitoimintaa edellisen viikonlopun ResULin Syysjotoksella Kurikassa, jossa partiomme saavutti 3. sijan. Luimme etukäteen myös huolellisesti edellisvuosien mallivastauksia, jotta välttyisimme "typeriltä" pistemenetyksiltä.
Mainittakoon, että Teekkarireserviläisille esitettiin jo keväällä pyyntö ottaa osaa kisaan myös järjestävänä osapuolena. TERES hoiti toimitsijatehtävät lauantain avoimen sarjan rastilla A38 Lumivyöry. Luonnollisesti kilpailijat eivät saaneet mitään ennakkotietoja kisaan liittyvistä asioista. Toimitsijatehtäviin osallistuivat Jyrki Pekkonen, Anneliina Sipiläinen, Juha Hyttinen, Kaisa Tuurinkoski, Harri Sinnelä, Lauri Pajunen, Sami Hult, Antti Kuurne sekä Juhana Viitala.
Pyrimme olemaan paikalla Kisakeskuksessa Espoon Oittaassa hyvissä
ajoin. Vaikka pääsimme Tommin isän kyydillä paikalle varsin aikaisin, niin
huomasimme varsin pian, että kiire tulee kuitenkin. Tommi ei ollut
pakannut tavaroitaan laisinkaan ja kisakeskuksen parkkipaikalla olikin
sitten iso kasa tavaraa, josta sitten piti valita mukaan lähtevä. Myös
muonien pakkaus erillisiin läpinäkyviin pusseihin herätti tässä vaiheessa
ylimääräistä säätämistä. Lopulta saimme tavaramme kasaan ja veimme ne
toimitsijoiden määräämään karsinaan. Lyhyehkön alkupuhuttelun pääsimme
siirtymään alkutehtävään. Ennen kuin sai siirtyä jotokselle piti saada
sytytettyä paperin palanen tuleen käyttämällä itse annetuista
materiaaleista valmistettua tuliporaa. Itse suunnistin hakemaan
sytykkeiksi heinää ja lastuvillaa parin kilometrin päästä Tommin jäädessä
valmistelemaan tuliporaa. Palatessani aloimme julmetun yrityksen saada
tulta aikaiseksi tuloksen jäädessä vain sankaksi savuksi. Jänteen
katkettua luovutimme, kuten kaikki muutkin partiot tekivät ja aloitimme
matkan kohti ensimmäistä rastia.
Ensimmäisen päivän reitti kulki Oittaalta Pirttimäen länsipuolitse
Luukkaan kartanon pihalle. Pituutta reitille kertyi reilu kymppi ja
pakollisia rasteja oli 8 kappaletta. Ensimmäisen päivän tehtävät olivat
vaikeahkoja teoria tehtäviä käsitellen aina sääkartan merkintöjä sekä
linnunsulkia. Avoimen sarjan kysymykset mallivastauksineen löydät täältä.
Parhaana torstaipäivän rastina mainittakoon pistooliammunta. Toteutus oli
onnistunut, tosin ase oli liian kevyt verrattuna oikeaan aseeseen; tämä
vaikeutti ainakin itselläni liipaisua. Tommi kokeneena practical ampujana
?kaatoi? kaikki viisi taulua. Itse onnistuin samaan vain kolme. Rasti siis
meni keskiarvoon verrattuna erinomaisesti.
Saatuamme leirin pystyyn aloitimme ruuan valmistuksen. Koska kumpikin
on kisannut ihan riittävästi minimi-grammanviilaus-ruoka-annoksilla,
panostimme tällä kertaa hiukan enemmän ruuan laatuun. Mukana kulki mm.
brasilialaista härän sisäfileetä, muutamat sipulit ja oli mukana joku
säilykepurkkikin. Koska tavaramme oli muuten riittävän keveitä, ei hiukka
painavampi muona tuottanut mitään ongelmia; päinvastoin hyvä ja maittava
ruoka oli tärkeä osa henkistä hyvinvointiamme. Tässä vaiheessa huomasimme
ainoan puutteen; olimme unohtaneet ottaa matkaan trangian kahvan. Tämä
vaikeutti ruuan valmistusta, sillä MSR Pocket Rocket pienellä
kaasupullolla on varsin epästabiili ison kattilan alla. Kahvan puutteen
korvasi välttävästi monitoimityökalun pihdit.
Yötehtävänä oli vuolla koivukalikasta puu-lusikka. Mielestämme Tommin
väsäämä puulusikka oli vallan mainio ja siisti; tosin emme kiinnittäneet
huomiota tehtävänannon 20 cm pituuteen. Tämä ilmeisesti rokotti
pisteitämme aika rankasti.
Alla olevassa taulukossa on vertailtu rastimenestystämme voittajapartioon sekä Helsingin maanpuolustuspiiri joukkueeseen. Jälkimmäisen voitimme niukasti Syysjotoksella ja tavoitteenamme oli pitää heidät nytkin takana. Tosin tämä ei tällä kertaa onnistunut.
Aamulla herätys 5.14. Aamutoimet sujui rutiinilla eikä mitään säätämistä
tapahtunut. Itseäni vitutti, että Tommi unohti ottaa puuron mukaan. Tämän
huomasimme jo ennen lähtöä pakatessamme ja paikkasimme puutteen
erilaisilla sissimössöillä. Kyllä niilläkin sai aamupalan aikaan mutta
kaikki rutiinista poikkeaminen ärsyttää ainaskin minua. Jotokselle
pääsimme siinä 6.20. Ensimmäinen rasti ei juuri nostattanut fiiliksiä,
koska rastimääreet eivät juuri avautuneet vaikka olenkin tahkonnut
ahkerasti iltarasteja viime vuodet. Enemmän meitä lannisti vielä annettu
kalastustehtävä, sillä viime kisoissa emme ole onnistuneet saamaan kalaa
vaikka mukana on ollut vaikka mitä teknologian suomia apuvälineitä. Nyt
paikallistuntemuksesta oli apua, sillä jäimme kalastamaan Kaitalammelle
juuri siihen paikkaan missä olen kalastajien aikaisemmin nähnyt olevan.
Parin kiven kääntämisen jälkeen löytyi terhakka mato, jonka avulla saimme
ahvenen noin seitsemässä sekunnissa. Ilomme oli ylimmillään ja kun
lisäkaloja ei tullut jatkoimme matkaa. Koko rantakaistaleen ajan
?tappelimme? kovaan ääneen siitä, että kumpi kantaa suurta kalasaalistamme
masentaen samalla useat joukkueet nyhertämässä omien onkiensa kanssa.
Perjantain reitti kulki Luukista Nuuksionpään kautta Salmin
ulkoilualueelle. Reitti oli onnistuttu rakentamaan mielekkäästi ilman
turhia teillä kävelyjä. Kuivan syksyn takia maasto oli kuivaa eivätkä
sukat kastuneet maastolenkkareistani koko päivän aikana. Rastit olivat
ehkä turhan teoriapainotteisia, mikä ei meille juuri sopinut. Tosin mikä
meille oli vaikeaa oli se sitä myös muillekin. Suurin typeryytemme
tapahtui vedenkeittorastille. Emme malttaneet lukea ohjetta loppuun asti
ja menetimme kuusi makoisaa pistettä; tosin tähän ovat myös Kakko ja
Vesterinen sortuneet.
Perinteisenä yötehtävänä oli valmistaa ateria luonnon antimista.
Panostimme omaan ateriaan aika huolellisesti, sillä tulimme yörastille
varsin ajoissa. Tommin keväällä murtuneen jalan takia oli olemassa vaara,
että Tommille tulee ongelma rakkojen takia, koska jalkapohjia ei oltu
riittävästi kovetettu. Tämän takia emme juuri kierrelleet hakemaassa
lisureja. Ateriamme koostui nuotiolla loimutetusta ahvenesta, jota oli
valeltu voilla ja suolalla, ryöpätyistä kangasrouskuista ja nokkosista,
voikukan lehdistä sekä puolukoista. Ruokajuomana oli sokerilla ryyditetty
nokkostee. Jälkiruokana olivat sokeroidut mustikat. Tämän kaiken
tarjoilimme halkoalustoilta. Särmäys kannatti, sillä saimme
kattauksestamme täydet pisteet. Nukkumaankin päästiin varsin ajoissa.
KUVA Aamulla herätys taas 5.14 ja liikkeellä heti kuuden jälkeen. Aamu sikäli meni osaltani sähläämiseksi, että menin kaatamaan hataran keittimen ja puolet aamupalasta oli maassa. Mies tekee ja mies vastaa eli päätin, että se oli oma osuuteni mikä kaatui. Itse sitten söin aamupalaksi NATOn MR8 selviytymispalasia sekä Maximin proteiinipatukoita; Nam. Aamupäivän rastit olivat hyvin teoriapainotteisia ja odottelimmekin käytännöntehtäviä iltapäiväksi.
KUVA Toimintarasteja ei sittenkään tullut iltapäivällä. Ainoastaan öljypalon sammutus ja lumivyöry piipparin käyttö olivat toiminnallisia rasteja. Kummatkaan eivät ainakaan pisteiden valossa sujuneet toivotusti. Sää oli aurinkoinen ja reitti miellyttävä kulkea. Lisärasteja emme myöskään hakeneet, koska Tommin jaloille olisi saattanut käydä hassusti. Erityisen harmittavana pidän kylmien leimausrastien suurta määrä lauantaina. Myös kolme perättäistä rastia kasvintunnistuksesta osoittaa järjestävän osapuolen mielikuvituksettomuutta.
KUVA Lauantain reitti kulki takaisin Luukkaan kartanolle jotoksen kulkiessa välillä Vihdin tien pohjoispuolella. Yörastille saavuimme taas hyvissä ajoin. Keittelimme sekaisin kaikki mitä ruokapussien pohjalta vielä löytyi ja syömisen jälkeen menimme nukkumaan ennen kuin ilta edes vielä hämärsi.
Heräsimme 0345 ja söimme aamupalaksi sekaisin mansikkakiisseliä ja REALin lisää-vain-kuuma-vesi-pusseista Lapsausta ja Aamupalasekoitusta. Tungin reppuuni kaiken painavan mitä meillä oli mukana tasaten näin Tommille mahdollisimman kevyen taakan. Yhteislähtönä 0430 singahdimme sitten matkaan alkumatkan ihan reilusti juosten. Enimmäkseen kävelimme tämän sunnuntaipäivän 16 kilometrin jotoksen hakien matkalta 5 lisuria. Olimme maalissa hiukan yli tunnin ennen määräaikaa kuitaten näin samalla 2 lisäpistettä.
Maaliin saavuimme varsin hyväkuntoisina. Koko sunnuntain satoi heräämisestä alkaen mutta tämä ei juuri meitä haitannut, taisi olla meidän etu. Sorruimme matkalla myös koiruuksiin vedättämällä peesaajia pimeässä metsässä poispäin juuri leimaamaltamme rastilta huutelemalla kovaäänisesti muun muassa ?Täällä se on?. Toivottavasti kukaan ei saanut mitään isoja henkisiä vammoja... Pahoittelemme.
Maalissa odotimme saavamme jonninlaisen muistoesineen kisasta kuten aikaisempina vuosina, mutta käteen lyötiin vain tökerö haalarimerkki. Mielestäni tässä asiassa Latu olisi voinut hiukka enemmän särmätä. Mielestämme myös käytäntö, että ruoka maalissa ei kuulu osanottohintaan on syvältä. Etenkin kuin ruoka erikseen ostettuna on ryöstöhintainen (6 e). Itse en tiedä yhtään vastaava tapahtumaa, jossa maalissa ruuasta täytyisi maksaa. Kas kuin mehua maalissa ei oltu hinnoiteltu. Kaiken kaikkiaan kisasta jäi vaikutelma, että 100 euron osanottomaksulle ei saanut riittävää katetta. Tietenkin järjestely kulut Pääkaupunkiseudulla voivat olla suuremmat kuin muualla...
Jälkianalysoinnissamme havaitsimme, että olimme sortuneet hölmöilyyn ja hätäilyyn usealla rastilla. Mikäli olisimme toimineet särmemmin ja hakeneet enemmän lisureja, olisimme niittäneet noin 40 pistettä lisää. Tällä olisimme olleet aika lähellä kärkikymmenikköä, eikä meillä olisi tarvinnut olla teoriaosaamista yhtään tätä enempää. Jääköön tämä vuosi hyväksi opetukseksi ja olkaamme ensi vuonna vahvempia...
Janne Ikonen