Teekkarireserviläiset ovat ottaneet osaa OUNASJOTOKSEEN. Tämä oli lajissaan 33. erävaelluksen SM-kilpailu ja se järjestettiin Rovaniemellä 5.-8.9.2002. Joukkueen muodostivat Janne Ikonen ja Tommi Verho.
Viimehetken välppäystä, vaikka olimme valmistautuneet ja hankkineet muonat ym. hyvissä ajoin. Tarkistimme varusteet Kerholla, josta siirryimme Pasilaan ja edelleen junalla kohti Rovaniemeä. Valmistauduimme junassa lukemalla eräaiheista teoriaa ja syömällä eväitä. Ihmeellistä kyllä, kumpikaan ei eksynyt kertaakaan ravintolavaunuun hoitaamaan nestepuolta kuntoon...
Kisan yhteislähtö Joulupukin puheen ja alkutehtävän jälkeen noin kello 1200 melkein Rovaniemen keskustasta. Ensimmäisen päivän tehtäviin kuului mm. poronkäristyksen teko, ensiapu jäihin pudonneelle, syötävien kasvien tunnistus sekä historia Rovaniemen maalaismarkkinoilta. Varustuksemme oli viimevuotista huomattavasti kevyempi ja matka taittui nopeasti muutamista isoista mäistä huolimatta. Jalkinevalintana minulla oli lyhytvarsiset maastojuoksulenkkarit ja Tommilla varrelliset suunnistuskengät. Yötehtävänä oli valmistaa väline kalan hirttopyydystykseen.
Olimme ensimmäisellä rastilla jo 0600 sen auetessa; tehtävänä oli pyydystää kala tekemällämme välineellä ja kuljettaa saalis läpi päivän taipaleen. Myös kellomme kerättiin pois. Tarkoituksena oli arvioida saapumisaikamme päivän rasteille ja noudattaa tekemäämme suunnitelmaa mahd. hyvin. Muina tehtävinä oli mm. tunnistusta ja huskyn valjastusta. Matkalla piti rakentaa myös kiviautomaatti linnuille. Haimme lisärasteja optimoiden; mihinkään hillitömään sinkoiluun emme sortuneet. Yörastille saavuimme noin kello 1915, jossa valmistimme aamuisen kalan rakovalkealla. Saimme kellomme takaisin.
Reitin pituus linnuntietä 25.0km ja sää synkkä. Välillä satoi aika rankasti.
Liikkeellä taas ennen kuutta. Tehtävinä oli päivän aikana arvioida Joulupukin ikää, kalastaa, käyttää GPS:ää... Rastina oli myös hiukka omituisesti pistooliammunta, mikä oli tunnin odotuksen ja palelun jälkeen melkein vaikeaa johtuen käsien tärinästä. Haimme bonuspisteitä mikäli katsoimme effortin olevan jossain määrin samassa suhteessa saavutettuun hyötyyn. Päivän lopussa vesistön ylitys. Rinkkalauttamme oli 'puolikelluvaa' mallia kantamuksiemme keveyden takia. Saavuttuamme yörastille aloimme valmistautua sunnuntain pikataipaleeseen. Tiesimme viimevuodesta, että koko matka tullaan menemään juosten...
Yhteislähtö klo 0400. Lähtö oli kuin Jukolan viestistä; 500 ihmistä juoksee märkää laskettelurinnettä ylös otsalamppujen kanssa. Matkaa lyhimmillään linnuntietä 20 km ja ihanne aika 3 tuntia. Pikataival oli tänä vuonna iltarastimainen, joten Ounasvaaran rinteet tulivat tutuiksi. Haimme 5 lisärastia ja aikaa jäi vielä n. 15 min ennen kuin sakkopisteet olisivat alkaneet juosta. Säilytimme molemmat taistelukuntomme ja olisimme voineet jatkaa tehtävää helposti; itse en koko yli 100 kilometrin aikana laittanut jalkoihini teipin teippiä.
Sijoituksemme avoimessa sarjassa oli 33. maaliintulleista 96 partiosta. Keskeyttäneitä koko kilpailussa oli yhteensä 21. Tosin todella moni partio olisi joutunut jättämään leikin kesken, jos olisi ollut yksikin kilpailupäivä jäljellä.
Kilpailu on maineensa mukaisesti rankka, joiltain osin jopa Ernamainen koitos. Siirtymiset teitä ja metsiä pitkin ovat pitkiä ja ne täytyy suorittaa nopeasti. Vaikka suot olivatkin vähäsateisen syksyn takia kuivia niin suomaasto on aina rankkaa. Arvioimme kokonaismatkamme olleen n 110-130km. Silti tunnelma oli hyvä ja kisaan tullaan ottamaan varmasti osaa uudeelleenkin. Ensi vuonna kisa järjestetään Espoon Nuuksiossa, jonne TERES toivottavasti lähettää useammankin joukkueen.
Kilpailussa menestyminen vaatii hyvää kuntoa ja hyviä(kevyitä) varusteita, todellista erämiehen kokemusta sekä teoria-tietämystä kyseessä olevasta kunnasta ja läänistä. Toki voitto ei ole ensisijainen tavoite vaan usealle se on jotostella kisa hyväksytysti läpi.
Janne Ikonen (040 590 2633)