Teekkarireserviläiset saivat kutsun osallistua RUK:n sissikomppanian johtamisharjoitukseen 17. - 19.1.2010 yhtenä kilpailuun osallistuvista ryhmistä. Käsitimme kurssinjohtaja, everstiluutnantti Saaren esittämän kutsun olevan erityinen näytön paikka. Meidän tuli näyttää upseerioppilaille, että reserviporukkakin voi olla innokas, yrittää parhaansa ja muinaisilla ru-kursseilla opittujen asioiden pysyneen muistissa. Vastalahjaksi saisimme unohtumattoman elämyksen lumisissa Haminan alueen metsissä.
Saavuimme Haminaan sunnuntai-iltapäivänä 17.1. Meidät varustettiin nopeasti ja saimme oman tuvan Sissikomppaniasta, joka oli joutunut muuttamaan pois RUK:n päärakennuksesta suurremontin vuoksi. Valmistautumisemme keskeytti ilmoitus siitä, että saisimme ryhmämme johtajaksi omaa reserviupseeritutkintoaan suorittavan puolustusvoimien henkilökunnan jäsenen. Kilpailu olisi varmasti omalla porukalla mennyt ripeämmällä tahdilla, mutta ylikersantti Vira korvasi kuitenkin hiihtovauhtinsa puutetta innostuksellaan. Maanantaiaamulla klo 0400 suoritetun heräämisen ja johtamisen teoriakokeen jälkeen aloitimme 50 kilometrin mittaisen hiihtomme.
Joka rastilla saimme seuraavan tehtävärastin koordinaatit. Välissä saattoi olla reittiä ohjaamassa kylmiä rasteja, joilla vain leimasimme kilpailukorttimme. Rastit alkoivat ryhmäammunnoilla, joissa ryhmänjohtajan tuli kiikareilla tunnistaa ei-ammuttava taulu neljän ampumataulun rivistä. Sen jälkeen ryhmän tuli saada mahdollisimman paljon osumia vastustajia kuvaaviin tauluihin tähystys mukaan luettuna minuutin aikana. Rastilla ammuttiin sadan metrin etäisyydeltä pystyasennosta. Rasti mittasi mielestämme hyvin varman tähystyksen merkitystä ja ryhmänjohtajan kykyä jakaa ryhmän tuli niin, että kaikki maalit saivat osumia.
Muita ensimmäisen päivän tehtävärasteja olivat vedenkeitto nuotiolla ja haavoittuneen evakuointi suksipaareilla. Voitimme tehtävän, jossa tärkeintä ei ollut itse asiasisältö, vaan koko ryhmän tehokas käyttäminen. Yksikin seisoskelija on liikaa, silloin kun on kiire. Ajallisesti pisin tehtävärasti oli ryhmän hätämajoitteen rakentaminen ja samaan aikaan tapahtunut huolto. Jaoimme yhdeksänhenkisen ryhmämme rakentajiin ja kokkaajiin ja saimme käytettyä ajan tehokkaasti väsymyksestä huolimatta.
Hiihtourakkamme jatkui pieniä teitä pitkin. Pitkillä siirtymillä kahdenkymmenen asteen pakkasella luotiin sitä kuuluisaa ruk-henkeä niin meidän ryhmässä kuin upseerioppilaidenkin ryhmissä. Lopulta saavuimme takaisin laavullemme ja nukuimme hyvin ansaitut kolmen vartin yöunet.
Virkistäytyneenä jatkoimme hiihtoa. Nyt tehtävät olivat yksittäisiä johtamistilanteita, joissa kysyttiin tilanteeseen eläytymiskykyä. Hitaana jatkunut hiihtovauhtimme kuitenkin kostautui ja meidät siirrettiin lopun suksilla suoritettavan pikamarssin sijaan kuorma-autolla kasarmille. Mitä me tästä opimme? Tavaroita täytyy tasata vielä enemmän ? osa hiihtää 40kg kantamuksen kanssa sujuvammin kuin osa melkein tyhjän LJK-rinkan ja aseen kera. Joukkoa täytyy motivoida koko ajan. Tästä me opimme myös ylik Viralta paljon. Käteen jäi kuitenkin hieno reissu ja hämmentyneet upseerioppilaat, jotka eivät meinanneet uskoa meidän osallistuneen vaativaan harjoitukseen täysin vapaaehtoisesti.