Kyllä me olemme oikealla tiellä, pakkohan meidän on olla. Tietä on kai oiottu kartan piirtämisen jälkeen. Kylläpä satatonnisella kartalla on ikävä hiihtää, matka ei taitu ollenkaan. Missäköhän seuraava risteys oikein viipyy? Eki ja Jarno ovat samaa mieltä kanssani, kyllä me olemme oikealla reitillä, vaikka muiden partioiden jälkiä ei olekaan näkynyt aikoihin. No nyt risteys tuli, mutta miten tienviitassa voi lukea "Palomaa 6km"? Pysähdymme miettimään, karu totuus selviää. Olemme tehneet parin tunnin hassin, kuvitelleet olevamme eri karttalehdellä kuin oikeasti olimme. Aikataulumme romahtaa.
En harkinnut pitkään Kaukopartiohiihdolle osallistumista. Olin halunnut osallistua jo monen vuoden ajan, mutta aina oli ollut matkoja tai muita esteitä. Aloitin harjoittelun lumien tultua Etelä-Suomeen vasta tammikuussa. Parin latuhiihtokerran jälkeen sain kovan yskän, enkä enää uskaltanut pakkasten kiristyttyä lähteä hiihtolenkeille ennen varsinaista koitosta. Harjoittelu jäi vajaaksi.
Hiihdän eteenpäin. Juuri muuta en nyt ajattele kuin seuraavan mäen jälkeen seuraavaa alamäkeä, jossa saa levähtää pienen ihanan hetken ajan. Sukseni toimivat hienosti, niidenkään syyksi ei voi tätä väsymystä vierittää. Pientä lipsumista on ollut, mutta useimpia muitakin vaivanneet paakut suksien pohjissa ovat olleet helppoja poistaa suksenpohjia naapurisuksen yläreunaa vasten höyläämällä.
Repun toki pakkasin painavaksi ennen Utti - Hämeenlinna kyytiin astumista. Yöpymisvälineet, reilusti evästä ja puolitoista kiloa valokuvausvälineitä eivät vanhan teekkarireserviläisen selässä liikoja paina, ajattelin.
Jarnon rakot pakottivat miehen keskeyttämään Matkakeitaan huoltopaikalle, virallisesti 115 km hiihtäneenä, mutta harharetkemme mukaan lukien ainakin 130 km takanamme. Minunkin teki mieli keskeyttää, mutten kehdannut. Lähdimme Ekin kanssa hiihtämään Anhavaa kohti, 15 kilometrin etappi. Kului tunti, kului toinenkin, musta väsymys pyyhki mieltäni ja kadehdin Jarnoa, joka varmasti oli jo Utissa nukkumassa. Sitten saavutimme Anhavan majan lähiladut ja näimme kyltin, jossa matkaa kerrottiin olevan 4,2 km jäljellä. Vielä! Tajusin tämän olevan viimeinen kaukopartiohiihdon juhlahiihdon etappi, jonka pystyisimme hiihtämään aikarajassa. Helpotti ja samalla helpotus hävetti.
Kaukopartiohiihto on Utin Jääkärirykmentin järjestämä kaukopartiomiesten perinteitä vaaliva pitkä siirtyminen suksilla. Suojelijana toimii vuosittain sodassa kaukopartiotehtävissä toiminut veteraani. Tapahtuma on tutkimusmatka jokaisen osallistujan omiin henkisiin resursseihin. Matkat ovat pitkiä ja niihin käytetään aikaa siten, että myös fyysinen kunto tulee testattua.
Anhavalle päästyämme kerroin Ekille, etten jaksaisi enää hiihtää seuraavaa pätkää. Selitin myös etenemisnopeutemme olevan liian hidas aikarajassa Paaskoskelle ehtimiseen. Päätimme keskeyttää ja soittaa evakuoinnin paikalle. Hiihtomajalla ei enää ollut ketään puoli neljän aikaan aamuyöstä, mutta paikalle oli jätetty runsaat valikoimat ostettavia eväitä, jopa tuoreita munkkeja. Ne eivät maistuneet synkissä tunnelmissa oleville keskeyttäjille.
Teekkarireserviläisistä lähti kolme partiota kaukopartiohiihdon 165 km juhlamatkalle. Niin sanottu hidas ryhmä joutui keskeyttämään hiihdon loppusuoralla. Nopea ryhmä ja nuorten ryhmä suoriutuivat urakasta helposti.
Lämpimässä intin pakettiautossa matkalla Uttiin nuoren kouluttajan puhuessa kelin raskaudesta ja korkeasta keskeyttämisprosentista alkaa jo tuntua paremmalta. Ensi vuonna osallistun uudelleen, kevyemmällä kantamuksella ja paremmin valmistautuneena. Ei tämä nyt niin pahalta enää tunnu ja olihan tänä vuonna sentään tapahtuman historian raskain keli - elohopea pomppi nollan molemmin puolin ja oli tosi takkuista.
Normaalista laturetkestä Kaukopartiohiihto eroaa siinä, että eteneminen tapahtuu pareittain tai pienissä ryhmissä. Latu-ura on tehty hiihtämällä tai reitille on ajettu kelkkaura, mutta myös omia reitinvalintoja saa tehdä. Matkan aikana on mahdollisuus majoittua huoltopaikoilla tai maastossa.
3.-4.3.2007 järjestetty Kaukopartiohiihto oli jo kymmenes vuotuinen. Tällä kertaa matkoja olivat 165km/48h Hämeenlinna - Utti 10v-juhlahiihdon lisäksi perinteiset Utti - Pajulahti - Utti matkat 75km, 150km ja 300km. Alle 75km sprinttimatkoja saattoi hiihtää myös kuukautta aikaisemmin.
300km matkalle lähti 15 hiihtäjää, joista 3 suoriutui koko matkasta. 10-vuotisjuhlahiihdolle osallistui 100 hiihtäjää, joista vain 72 ehti Uttiin aikarajan kuluessa. Muille matkoille osallistui yhteensä 199 hiihtäjää.
Ensi vuonna Kaukopartiohiihtoa on tarkoitus kehittää tekemällä Utin ympärille kolme eritasoista 75 kilometrin mittaista lenkkiä, kertoo hiihdon isä, yliluutnantti Jorma Laukkanen Utista. Hiihdon järjestelyt helpottuvat ja kilpailijoille saadaan erilaisia maastoja hiihdettäviksi useille jo liiankin tutun Utti - Pajulahti välin sijaan. Hiihtää voi oman kunnon ja kunnianhimon mukaan yhdestä neljään lenkkiä, missä tapauksessa yksi lenkki toistetaan.