Teekkarireserviläiset - TERES ry
Web-sivut 23.9.2017 asti, uudet sivut osoitteessa http://teres.fi/

ResUL:n SYYSJOTOS 2002 - JotosTakaa

20.-22.9.2002 Toijalassa

Teekkarireserviläiset osallistuivat tänä vuonna Syysjotokselle kahdella joukkueella. Partion 'Teekkarireserviläiset' sijoitus oli 39. 220,5 pisteellä. Partion 'TERES Alumni' sijoitus oli 40. 220,0 pisteellä. Alla Partion 'Teekkarireserviläiset' matkakertomus.

Matkakertomus

Tämän vuotinen Reserviupseeriliiton syysjotos järjestettiin 20.-22.9. Akaan alueilla Toijalan ja Kylmäkosken maastoissa. TERES lähetti kilpailuun nelihenkisen miehistön, jonka jäsenet olivat: ltn Tapio Taipalus, vänr Petri Vihavainen, vänr Mikko Kiiski ja vänr Jari Uusimäki. Kokeneempaa kalustoa partiossamme edusti partion johtaja Tapio Taipalus muiden jäsenten ollessa hieman kokemattomampia. Allekirjoittanut osallistui ensimmäistä kertaa jotokselle.

Perjantai 20.9.

Kokoonnuimme TERES:n kerhotiloilla perjantaina iltapäivällä ja suoritimme varusteiden tarkastuksen/täydennyksen. Tapio oli suunnitellut reissun aikana nautittavat ateriat ja käynyt ostamassa tarvittavat ruuat. Lastasimme varusteemme autoon ja lähdimme kohti Toijalaa. Matkan aikana tutustuimme paremmin toisiimme ja kertailimme hieman ensiapua ym. Perille saavuimme noin klo 18.30 ja ensimmäiseksi ruokailimme paikallisella grillillä. Maittavan aterian jälkeen siirryimme Jotoksen kilpailukeskukseen, joka oli aivan Toijalan keskustan tuntumassa. Tapio kävi noutamassa partioille jaetut 1:20 000-mittakaavaiset kartat ja kilpailunumeromme. Lisäksi saimme viittomakieliset aakkoset ja morseaakkoset.

Kilpailun lähtöpaikalle, Kurisjärven koululle, siirryimme bussikyydillä klo 20.00. Lähtöaikamme oli 20.30. 10 minuuttia ennen tätä, saimme tehtäväpaperin, jossa oli 10 Akaa-aiheista kysymystä. Lisäksi saimme perjantain rastien koordinaatit. Palautimme tehtäväpaperin ja lähdimme lähtöaikamme mukaisesti liikkeelle. Kopioimme vielä rastien koordinaatit toistemme karttoihin ja suunnistimme kohti seuraavaa rastia.

Rastilla P2 jouduimme hieman odottelemaan. Lopulta pääsimme suorittamaan tehtävää, joka oli hätäensiapu. Tehtävänä oli auttaa maassa makaavaa tajutonta potilasta. Rasti sujui kohtuullisen mukavasti, vaikka parannettavaakin suorituksestamme löytyi.

Seuraavat rastit sisälsivät äänien tunnistusta (tunnistimme 3 ääntä viidestä), asekäsittelyä pimeällä (meni hyvin, vaikka luulimme tusanneemme) ja kenttäpuhelimella viestittämisen (Mikko hallitsi tämän, täydet pisteet). Matkaa taitoimme välillä metsää pitkin, välillä tietä pitkin. Lamppujen käyttö oli sallittua ja niitä käytimmekin, vaikkakin säästeliäästi.

Parilla seuraavalla rastilla - reserviläistietous ja painon arviointi - emme mitenkään loistaneet. Painon arviointi tapahtui "ongenvavan" päässä olevaa jätesäkkiin piilotettua painoa nostamalla. Tämä tehtävä ei onnistunut muiltakaan partioilta kovin hyvin.

Kirpeässä syysillassa jatkoimme matkaa seuraaville rasteille. Taktiikkaa ja uusia taktisia merkkejä koskevat kysymykset osasimme keskiarvoa paremmin, mutta täydet pisteet olisi toki pienellä ennalta opiskelulla ollut mahdollista saada. Käsikranaatinheitto rasti meni osaltamme aivan suteen, tuloksena nolla pistettä. Ilmeisesti kranaatin heittoa pitäisi alkaa harjoittelemaan...

Majoitusalueelle saavuimme puolen yön paikkeilla. Yötehtävänä saimme tehtäväpaperin, jossa oli luonto- ja erätaitoa koskevia kysymyksiä. Myös partion toimintaa majoittumisalueella arvosteltiin. Kaikkiaan perjantaina oli kymmenen arvosteltavaa tehtävärastia, rastien välimatkojen ollessa alle kilometristä vajaaseen kahteen kilometriin.

Majoittumisalueella pystytimme laavun, sytytimme nuotion ja teimme polttopuita sekä nautimme Tapion valmistaman maittavan illallisen. Nukkumaan pääsimme n. klo 03.00.

Lauantai 21.9.

Yöllä oli ollut pakkasta ja sen sai erityisesti Tapio ohuessa kesämakuupussissaan tuntea. Kaurapuuron nautittuamme purimme laavun, pakkasimme rinkkamme ja siistimme majoittumispaikan. Lähtöaikamme oli klo 08.08. Lähdössä palautimme yötehtävän vastauspaperin ja saimme lauantain rastien koordinaatit. Ensimmäiselle rastille suunnistimme aurinkoisessa ja raikkaassa syyssäässä.

Lauantain ensimmäisen rastin aiheena oli suhteellisuus; tehtävänä oli arvioida mitkä kuvat olivat keskenään samassa mittakaavassa. Tämä rasti meni osaltamme hieman keskiarvoa huonommin. Sen sijaan seuraavat kaksi seuraavaa rastia suoritimme keskiarvopisteillä ja jopa hieman keskiarvoa paremmin. Rastit olivat riistanhoitoon liittyvä tunnistustehtävä ja viranomaistietoja testaava kysymyspaperi.

Seuraavaksi aloimme lähestyä ammuntarastia. Ennen tätä kuitenkin puhalsimme poliisien pitämällä rastilla alkometreihin. Tällä rastilla pidimme nollat taulussa ja näin ollen ammuntarastille osallistumiselle ei ollut esteitä. Huhujen mukaan tällä rastilla olisi puhallettu melko kunnioitettaviakin lukemia, tosin sen jälkeen ampumaan ei ollut asiaa?

Ammunta suoritettiin pienoiskiväärillä ja -pistoolilla. Petri ja Tapio ampuivat pistoolilla, Mikko ampui kiväärillä makuulta ja Jari kiväärillä pystystä. Aikarajoituksena oli 1 min/5 ls. Ammunta ei sujunut partiomme osalta mitenkään loistokkaasti, ja keräsimme keskiarvoa heikommat pisteet. Voisiko tästä vetää johtopäätöksen, että ammuntaa pitäisi osaltamme hieman harjoitella. Ehkä TERESin tarjoamia ampumamahdollisuuksia olisi syytä ruveta hyödyntämään enemmän.

Seuraavalla rastilla oli tehtävänä lammen ylitys tukkeja pitkin tai vaihtoehtoisesti kiertotien käyttäminen. Tavoitteena oli tietysti suoriutua reitistä mahdollisimman nopeasti. Valitsimme varman päälle ja lähdimme kiertotielle, joka oli pituudeltaan n. 800 metriä, suoran reitin ollessa n. 200 metriä. Nopein aika oli 2:06, joka saavutettiin ylittämällä lampi tukkisiltaa pitkin. Partiomme käyttämää aikaa en nyt muista, kuitenkin se oli jonkin verran heikompi kuin paras aika.

Tämän jälkeen pääsimme osoittamaan tulenjohtotaitojamme. Tehtävänä oli oikean tulenjohtokomennon muotoileminen annetun ajan (5 min) puitteissa. Rasti jäi aika pitkälti Mikon harteille. Laitetaan tähän vielä oikea tulikomento kaikkien ihmeteltäväksi: TUKOM 7527 8876 130 30-00 1000 81SP IS AM. Kotitehtäväksi jääköön itse kullekin selvittää, mitä tuo tulikomento tarkoittaa?

Jatkoimme etenemistä ja viimeistään tässä vaiheessa oli käynyt selväksi saamiemme karttojen epätäsmällisyydet maaston kanssa. Kartat olivat varsin vanhoja ja maastossa olikin lukuisia uusia metsäteitä, ojia ja hakkuuaukeita. Rautainen suunnistustaitomme ei kuitenkaan pettänyt ja löysimme tehtävärasteille varsin rutiininomaisesti. Seuraavana pääsimmekin soveltamaan viittomakielisiä aakkosia ja morsekieltä. Tehtävä osoittautui varsin vaikeaksi, mutta vaikea se tuntui olevan muillekin partioille. Rastilla saavutetut pisteet jäivät monilla partioilla nollaan. Me saimme sentään pari pistettä; toki enemmänkin olisi pienellä särmäyksellä ollut mahdollista saada.

Aloimme lähestyä lauantain puoltaväliä. Ennen tätä kuitenkin suoritimme tiedustelurastin, jossa tehtävänä oli tähystää maastosta vihollistoimintaan viittaavia kohteita. Näitä kohteita maastossa olikin runsaasti, mainittakoon esimerkiksi sissiteltta, piikkilanka ja sinkomies. Tarkkasilmäisyys palkittiin ja havaitsimmekin maastosta kaikki sinne piilotetut kohteet. Seuraava rasti olikin aivan kivenheiton päässä. Tehtävänä oli kantaa lammesta mahdollisimman paljon vettä yhdellä kertaa, annetuilla välineillä (jätesäkki ja pari pientä muovipussia). Oikean kauhomistekniikan löydyttyä saimme kuljetettua vettä n. 30-40 litraa, mikä ei ollut huono saavutus.

Nyt saavuimmekin lauantain puolivälin pakolliselle levähdys rastille, jossa partion oli viivyttävä vähintään 45 minuuttia. Tehtävänä oli lisäksi tässä ajassa valmistaa annetusta tina-aihiosta valamalla halkaisijaltaan 11 mm. kuula. Materiaaliksi annettiin lisäksi kaksi puupalikkaa, joista piti kaivertaa sopiva muotti. Muotin puoliskot kiinnitettiin toisiinsa rautalangalla. Mikko otti tuon kaivertamisen tehtäväkseen, Tapion valmistaessa sillä aikaa partiolle lounasta. Nautittuamme jälleen herkullisen aterian, pakkasimme tavaramme ja lähdimme palauttamaan valmistamaamme tinakuulaa.

Osoittautui, että valmistamamme tinakuula oli halkaisijaltaan vaaditussa toleranssissa: 11 ± 2 mm. Sen sijaan kuulan ympyrämäisyys olisi voinut olla parempi, sillä kuulamme ei vieritystestissä pärjännyt kovinkaan hyvin. Olimme kuitenkin tyytyväisiä lopputulokseen ja suuntasimme kohti seuraavia rasteja.

Levähdysrastilla olimme saaneet lauantain loppupäivän rastien koordinaatit, joita oli n. 10 kappaletta. Tehtävät vaihtelivat laidasta laitaan. Jouduimme mm. tunnistamaan vanhoja maalaiskulttuuriin liittyviä esineitä. Erityisesti tältä rastilta voisi mainita lypsykoneen pulsaattorin(!), jonka Tapio ansiokkaasti tunnisti. Edelleen jouduimme suoriutumaan muistitehtävästä sekä osoittamaan ympäristötietoutemme. Tämän jälkeen puskimme metsän läpi rastille, jolla tehtävänä oli ritsan valmistaminen annetuista tarvikkeista. Tähän liittyen meidän piti puhaltaa ilmapallo sekä kiinnittää se maalitauluksi vanerilevyyn. Jouduimme kuitenkin todistamaan tehtävänlaatijoiden kierouden; levyyn oli jätetty huomaamatta pystyyn terävä naula, johon onnistuimme ilmapallon puhkaisemaan. Tästä mokasta ei tietenkään runsaasti pisteitä herunut.

Tämän jälkeen suuntasimme kulkumme rastille, jolla testattiin toistamiseen ensiaputaitojamme. Tällä kertaa potilaana oli jalkaansa avohaavan saanut taistelija ja meidän tehtävänämme oli antaa tarvittava ensiapu. Eli ei muuta kuin potilas makuulle, jalka koholle ja painamaan kädellä haavaa jne. Sanomattakin on selvää, että kannattaa ottaa ensiaputaidot hallintaan ennen Jotokselle osallistumista, koska niitä taitoja testataan varmasti!

Jälleen jatkoimme puskemista hämäläisen rytömaaston läpi eteenpäin. Kylmä ei todellakaan päässyt yllättämään, sen verran kuitenkin pidimme vauhtia. Ylimääräisiä taukojakaan emme viettäneet, koska rasteilla joutui aina jonkin verran odottamaan. Nyt saavuimmekin "telamiinajumppa"-rastille, jolla tehtävänä oli telamiina molemmissa käsissä juosta esterata lävitse mahdollisimman monta kertaa. Tällä rastilla kunnostauduimme ja keräsimmekin mukavasti pisteitä. Erityisesti allekirjoittanut oli vanhana pioneerina tyytyväinen päästessään taas kanniskelemaan rakkaita ?moukkuja??

Lauantain loput rastit olivatkin sitten suhteellisen lähekkäin; tutustuimme Molotovin Cocktailin koostumukseen, arvioimme lampien pintojen korkeuseroa, tunnistimme syötäväksi kelpaavia kasveja sekä selvitimme erilaisia kansallistunnuksia. Noin kymmenen aikaan saavuimme majoittumisalueelle, joka oli sama kuin edellisenä yönä. Saimme jälleen yötehtävän, joka oli puisen pokasahan valmistaminen. Tarvikkeiksi saimme sahanterän ja kaksi naulaa. Nyt selvisi myös jotosvarustukseen määrätyn narun käyttötarkoitus; se tarvittiin sahan kasaamiseen. Teimme mallisahan mittojen mukaan kaavat ja aloimme veistää käsityötaidonnäytettä. Samalla pystytimme myös laavun ja valmistimme illallista. Noin yhden aikaan yöllä saimme sahan valmiiksi ja kävimme tyytyväisinä nukkumaan.

Sunnuntai 22.9.

Yöllä oli ollut jälleen pakkasta ja aamulla heräsimme kirpeän raikkaassa säässä. Säiden puolesta jotosreissu oli todella mainio; sadetta ei saatu vaikka säätiedotus sitä vähän lupailikin. Aamupuurot syötyämme kasasimme laavun ja valmistauduimme tulevaan päivään. Ennen lähtöä kävimme palauttamassa valmistamamme pokasahan, joka osoittautuikin varsin mallikelpoiseksi versioksi; muoto ja toimivuus olivat kohdallaan. Saha löytynee edelleen TERESin varastosta, jos joku haluaa siihen tutustua?

Lähdimme liikkeelle varttia vaille kahdeksan ja ensimmäiseksi jälleen sijoitimme päivän rastit kartalle. Rasteja sunnuntaille riitti vajaa kymmenen kappaletta. Aluksi testattiin sotatietoutta; kysyttiin mm. milloin Vuosalmen suurtaistelu ja 30-vuotinen sota käytiin. Sunnuntain toisella rastilla suoritimme aamuvoimistelun tasapainoilemalla viisi tuumaa leveällä lankulla. Partion jäsenten piti vaihtaa paikkojaan lankulla ottamatta maasta tukea. Tämän pienen jumpan jälkeen saavuimme rastille, jolla saimme yllättäen käyttöömme polkupyörät. Suoritimme aluksi polkupyörille marssitarkastuksen ja lähdimme siirtymään kohti seuraavaa tehtävää. Siirtymiseen oli varattu aikaa 30 minuuttia, matkan ollessa 6,2 kilometriä. Luonnollisesti ajan kanssa ei ollut tiukkaa. Matkan varrella pysähdyimme kerran rastilla, jolla tehtävänä oli kuljetun matkan arviointi. Saavuimme polkupyörätaipaleen maaliin Sontulan koululle, jossa luovutimme kulkuneuvomme pois.

Tässä vaiheessa oli ruuhkautumisen vuoksi sopivasti aikaa vähentää vaatetusta sekä popsia jokunen energiapatukka. Pienen jonottamisen jälkeen pääsimme suorittamaan seuraavaa tehtävää, joka oli maastossa näkyvien pisteiden sijoittaminen kartalle. Osittain arvaamalla saimme maastopisteet sijoitettua kartalle. Seuraavaksi olikin vuorossa perinteinen pikataival. Saimme kaksi mittakaavaltaan 1:10 000 olevaa suunnistuskarttaa ja kaksi leimauskorttia. Karttaan oli merkitty pakolliset rastit sekä joukko lisärasteja, joilla sai halutessaan käydä keräämässä lisäpisteitä. Lähtöhetken koittaessa teimme reitinvalintamme ja jaoimme partion kahtia. Tapio ja Petri muodostivat "raviryhmän", joka kiersi etäämpänä olevilla lisärasteilla, kun taas Mikko ja Jari tyytyivät hakemaan rasteja lyhyemmän matkan takaa. Pakollisilla rasteilla kuitenkin kävimme leimaamassa yhtä aikaa, kuten tehtävänannossa käskettiin. Emme lähteneet ahnehtimaan lisärasteja vaan varmistelimme, että ehdimme maaliin määrätyn ajan puitteissa. Tässä onnistuimmekin ja ehdimme pikataipaleen maaliin hyvissä ajoin.

Nyt olimmekin jo hyvin lähellä jotoksen maalia. Vielä yksi rasti, jolla heitimme kyykkää. Tämä laji meni jo aika hilpeissä tunnelmissa ja kyllä sieltä jokunen pölkkykin meni nurin. Maaliin saavuimme noin klo 13.00 ja saimme jokainen muistoksi varsin tyylikkään käsintehdyn korkinavaajan. Korkattavaa emme kuitenkaan valitettavasti olleet varanneet mukaan?

Ennen kotimatkaa söimme vielä jotoksen järjestäjien tarjoaman lounaan sekä kävimme peseytymässä urheilukeskuksen tiloissa. Saunomismahdollisuutta ei ollut järjestetty, mikä keräsi jonkin verran kritiikkiä. Muita kriittisiä kommentteja jotoksesta ei sitten korviimme kantautunutkaan ja myös me olimme reissuun erittäin tyytyväisiä. Ja se lopullinen sijoituksemmehan oli 39:s osanottajia ollessa kaikkiaan 114. Sijoitus ei tällä kertaa ollut tärkeintä, vaan lähinnä kokemusten kerääminen (ainakin allekirjoittaneen osalta). Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen reissu, jota voi suositella kaikille jotostelusta kiinnostuneille.

Jari Uusimäki

Linkkejä:

Kilpailun mainos
©Teekkarireserviläiset 2017 http://teres.fi/