TERES:n joukkue osallistui 19-21 toukokuuta Jääkäriprikaatin Aliupseerikoulun ryhmätaitokilpailuun kutsuvierasjoukkueena Sodankylässä. Joukkue oli ainoa reserviläisten joukkue kyseisessä kisassa. Huimien käänteiden ja monen hikipisaran jälkeen TERES:n joukkue saavutti ensimmäisenä joukkueena maalin voittaen toiseksi tulleen kranaatiheitinlinjan oppilaiden joukkueen noin 15:llä minuutilla.
Kilpailu alkoi perjantai iltana ja päättyi sunnuntaina viimeisten osalta noin puolenpäivän aikoihin. Kilpailu oli alunperin tarkoitus käydä yhdistettynä jalka-, hiihto, ja polkupyörämarssina, mutta parin viime päivän "helteet" aiheuttivat sen, että kisa käytiin kokonaisuudessaan polkupyörämarssina. Kisan pituus oli noin 150 kilometriä, joista pikamarssien osuus oli noin 55 kilometriä. Viimeisen päivän 40:n km:n pikamarssin lähtöjärjestys määräytyi rasteilta ja aikaisemmilta pikamarsseilta saaduista sakkominuuteista. TERES:n taistelijat lähtivät matkaan 23:n minuutin etumatkalla ja saivat pidettyä Lapin nuoret kollit selkänsä takana koko kiivaan loppukirin.
Alla tarkempi kuvaus koko reissusta.
Lähtö yöjunalla kohti Rovaniemeä. Joukkue näki toisensa kokonaisuudessaan ensimmäistä kertaa junassa. Junamatkan aikana selvitettiin kuka osaa mitäkin ja hiottiin strategiaa tulevaan kilpailuun ja nautittiin muutamat märät ruukut, sekä kohotettiin yhteishenkeä.
Saapuminen prikaatiin ja kamojen kuittaus heti pakollisten sotkun munkkien jälkeen. Kamoja jaettiin ylimäärin aina lämpökerrastoista rk:n kohdistuskorttiin asti. Lisäksi kuittasimme polkupyörät, mikä oli suurimmalle osalle taistelijoista ensimmäinen kohtaaminen intin munamankeleiden kanssa.
Iltapäivällä lähdimme linja-autokyydityksellä kohti Sarriojärveä missä Aliupseerioppilaat olivat ampumaleirillä ja kilpailun lähtö sijaitsi.
Majoittuminen puolijoukkuetelttaan, yleistä säätöä ja kilpailuun valmistautumista. Innokkaimmat kertasivat taitojaam kvkk:n ja itkk:n käytössä.
Aamulla osallistuimme oppilaiden kanssa ammuntoihin ja pääsimme kokeilemaan ilmatorjuntakonekiväärillä ampumista. Jokainen sai paukuttaa 15 patruunaa suorasuuntaustulella kohti maalina olevaa miehistönkuljetusvaunun kuvaa.
Iltapäivällä kohdistimme rk:t ja meille järjestettiin oma pienimuotoinen ryhmäammunta.
Tämän jälkeen seurasimme sissioppilaiden järjestämän "spektaakkelin" räjähteiden ja miinojen käytöstä.
Illalla joukkue aloitti kisan ja sai ensimmäisen tehtävänsä. Ryhmälle annettiin monimutkainen käsky, joka täytyi toistaa maalissa johdolle. Luonnollisesti käsky toistettiin virheettömästi, kiitos teekkarimaisten muistiinpanojen.
Ensimmäisellä rastilla tehtävänä oli koota polkupyörä ja ajaa sillä pieni lenkki. Edellisen illan harjoittelun ansiosta joukkue toimi kuin öljytty kone ja teki pohja-ajan saaden nolla sakkominuuttia.
Toisella rastilla oli tulenjohtotehtävä. Tulenjohtaja johti muiden käsikranaattitulta maaliin joka oli penkereen takana piilossa. Tässä vaiheessa ryhmä ei ollut vielä "hioutunut" yhteen, joten tuloksena oli hieman liikaa sakkoja.
Kolmannella rastilla taistelijaparin täytyi edetä tulen alla määrätyssä ajassa tietty matka. Osumat rekisteröitiin taisteluliiveillä, joissa oli tunnistimet vastustajan ampumille lasersäteille. Rastilla taistelijapari Tenhiälä ja Vasara etenivät sankarillisen pelottomasti kohti maalia vihollisen rajussa tulituksessa. Puolimetriä ennen maalia Vasara sai kuitenkin osuman, jolloin joukkue sai neljä sakkominuuttia. Suoritus oli kuitenkin hyvä, koska varusmiehet olivat harjoitelleet kyseisellä laitteella aikaisemmin ja olivat näin ollen etulyöntiasemassa meihin nähden.
Neljäs rasti oli toiminta auto-onnettomuudessa. Rastilla oli ojaan ajanut kuorma-auto ja ryhmälle annettiin kymmenen minuuttia aikaa hoitaa tilanne. Suoritus oli loistava ja erittäin ammattimainen. Kaikki toiminta oli kylmän rauhallista ja harkittua, mutta silti ripeää bonuksena todettakoon vielä toiminnan suojauksen tinkimätön hoitaminen. Tuloksena nolla sakkominuuttia kilpailun ainoana joukkueena.
Lopuksi oli neljän kilometrin pikataival, jonka ryhmä eteni veren maku suussa toiseksi nopeiten kaikista joukkueista.
Matka alkoi reilun alkulämmittelyllä, joka oli parin kymmenen kilometrin yhteismarssi koko komppanian kera. Alkulämmittelyn jälkeen lähdettiin taas varsinaiseen kisaan ryhmittäin.
Ekalla rastilla oli etäisyyden arviointiin perustuva tehtävä.
Toisella rastilla tehtävänä oli evakuoida haavoittunut tst-pari sadan metrin päähän selässä kantaen. Oikea taktiikka rastilla oli, että väsyneitä kannetaan ja isot kantaa pieniä. Kovina jätkinä emme kuitenkaan noudattaneet tätä taktiikkaa vaan haimme kovuutta siten että pienet kantoivat isoja ja väsyneet kovakuntoisia.
Kolmannella rastilla aiheena oli nuotion sytyttäminen ja vedenkeitto pakissa. Tällä rastilla etelän erämiehet näyttivät närhen näppylät pohjoisen pojille. Aikaa ei mennyt kuin pari minuuttia ja vesi porisi jo pakissa. Toiseksi nopein ryhmä hävisi monella minuutilla TERES:n supersotilaille. Taisimme olla ainoa ryhmä joka suojasi tämänkin rastin ansioituneesti.
Rastilla oli myös ruokailu, jonka jälkeen ryhmä "Teräs"-TERES jatkoi reippaasti mahat pullottaen matkaa.
Neljäs rasti oli etäisyyden arviointi ja sujui mukiinmenevästi.
Viidennellä rastilla tehtävä oli viestittää kansainvälisillä merkeillä helikopterille pyyntö lääkärin avusta. Rasti sujui muuten hyvin, mutta Prikaatilla ja meillä oli eri käsitykset merkkien selityksistä. Ilmaan jäi epäilykset Prikaatin merkkien ajanmukaisuudesta...
Tämän jäleen alkoi kymmenen kilsan pikamarssi mäkisessä maastossa. Tällä osuudella osa ryhmästä saavutti tajunnan toisen ulottuvuuden (ja naaman värin). Lujaksi muodostuneen ryhmähengen turvin koko ryhmä pääsi kunniallisesti etapin loppuun ja ansaitulle levolle.
Illalla ryhmä huolsi itseään ja sai huvittuneena huomata varusmiesten ottavan mallia ressuporukan toiminnasta. Meillä oli tapana pitää iltaisin pieni palauttava jumppa Tapio Taipaluksen ammattitaitoisella johdolla kivistävien lihasten verryttämiseksi. Erään ryhmän tyttö alikersantti hoivasi ryhmäänsä asianmukaisten kirousten säestyksellä ja laittoi miehensä myös venyttelemään.
Aamulla lähdimme ensimmäisenä liikkeelle neljänkymmenen kilsan pikamarssille 23:n minuutin kaulan turvin seuraavaan. Matkalla oli kolme rastia, joissa virheet kostautuivat sakkokierroksina tai rasti oli "nopeus ratkaisee"-tyyppinen.
Kisan lopusta muodostui jännitysnäytelmä ilmatorjuntamiesten saavuttaessa ryhmämme viimeisellä rastilla. Olivat päättäneet estää meitä polttamasta heille luvattuja kuntoisuuslomia. (Voittajalle oli luvattu kuntoisuuslomat, jotka peruuntuisivat mikäli ressu-ryhmä voittaa kisan). Rastilla oli aiheena käsikranaatin heitto. Kisa oli viestityyppinen, alkuun taistelijan piti kontata noin kahdeksankymmentä metriä ja heittää kranaatti makuulta laatikkoon. Jos kranaatti osui sai nousta ylös ja juosta takaisin jolloin seuraava taistelija pääsi matkaan. Kranaatin mennessä ohi taistelija joutui konttaamaan parinsadan metrin matkan, mihin tuhraantui rutosti aikaa ja voimia.
Rastin suoritti neljä taistelijaa ja ensimmäisenä matkaan lähti ltn Verho. Verholla oli voimia jäljellä ja hän päättikin näyttää alemmilleen miten luutnantti konttaa ja heitti kranaatin ohi. Verhon kontatessa ilmatorjuntalinjan ryhmä saapui rastille ja aloitti oman suorituksensa. Heidän onnistuessaan voitto lipuisi käsistämme. Liekö ratkaisuna ollut henkinen kantti, koska myös heidän aloittajansa heitti ohi. Meiltä taas muut tekivät varmat suoritukset näyttäen kyntensä ja pääsimme jatkamaan maaliin ensimmäisinä. Ilmatorjuntalinjan ryhmä romahti rastilla täysin heittäen kolme kranaattia ohi ja näin ollen kiinni kurottu ero meihin kasvoi taas 15 minuuttiin.
Loppupuhuttelussa AuK:n Majuri kuitenkin heltyi lupaamaan kuntoisuuslomat myös toiseksi tulleelle ryhmälle. Tämän me ilolla soimme hyvän vastuksen antaneelle varusmiesryhmälle.
Jäähyväislounaalla sotilaspassien luovutuksen yhteydessä Majuri Raaterova toivotti TERES:n joukkueen myös vastaisuudessa tervetulleeksi mukaan ja kertoi kantahenkilökunnan olevan hyvin tyytyväinen suoritukseemme ja reippaaseen asenteeseen.
Ryhmänjohtajana toiminut Vänr Lamminmäki esitti vastavuoroisesti kiitokset koko ryhmältä ja lupasi TERES:n lähettävän ryhmän myös seuraavaan kilpailuun.
Lassi Partanen