ERNA-RYHMÄN HISTORIA


Erna-tiedusteluryhmä oli tärkeä osa virolaisten vapaaehtoisten toimintaa toisen maailmansodan aikana. Joukko muodostettiin Suomessa vuonna 1941 ja se toimi saman vuoden kesällä Virossa tiedustelu- ja taistelutehtävissä.

Saksa ja Neuvostoliitto olivat syksyllä 1939 solmineet Molotov-Ribbentrop -sopimuksen, jonka nojalla Suomi ja Baltian maat luovutettiin Neuvostoliiton etupiiriin. Kaikille näille maille esitettiin pian tukikohta- ja aluevaatimuksia. Viro, Latvia ja Liettua taipuivat ja Neuvostoliitto otti ne hallintaansa. Suomi ei suostunut ja talvisota alkoi. Syksyllä ja talvella 1939-1940 alkoi Virosta saapua jäätyneen Suomenlahden yli virolaisia vapaaehtoisia liittyäkseen Suomen armeijaan ja taistellakseen Neuvostoliittoa vastaan. Suomenlahden ylitys oli vaikeaa sääolosuhteiden ja venäläisten partioiden vuoksi. Suomenlahtea kutsuttiinkin "tuliseksi jääksi". Suomessa virolaiset, joita oli yhteensä 57, sijoitettiin nk. osasto Sisuun, joka koostui ulkomaisista vapaaehtoisista. Osasto Sisu ei kuitenkaan ehtinyt osallistua talvisotaan.

Talvisodan päätyttyä Osasto Sisu hajoitettiin ja virolaiset sotilaat hajaantuivat kuka minnekin. Talvella 1940-1941 tuli taas muutamia kymmeniä nuoria virolaisia Suomenlahden jään yli. Muutamat Suomessa olevat virolaiset (mm. entinen Viron tasavallan sotilasedustaja Suomessa) alkoivat kerätä tästä joukosta tiedusteluryhmää, joka koulutettaisiin Suomessa ja lähetettäisiin Viroon tiedustelutehtäviin. Samaan aikaan alkoi jo uusi sota Neuvostoliittoa vastaan häämöttää tulevaisuudessa ja sekä Suomen että Saksan tiedustelupalvelut olivat kiinnostuneet virolaisen tiedusteluryhmän muodostamisesta. 15 virolaista valittiin ja lähetettiin erikoiskoulutukseen Espoon Soukassa olevaan Staffanin saareen. Heille koulutettiin kolmen kuukauden ajan mm. sähkötystä, kalustotunnistusta sekä pioneeri- ja partiotoimintaa.

Jatkosodan alettua kesäkuussa -41 liitettiin Staffanin saarella koulutetut miehet Munkkiniemeen sijoitettuihin virolaisiin vapaaehtoisiin, joiden joukossa oli 18 Osasto Sisun miestä. Näin muodostettua joukkoa kutsuttiin Erna-ryhmäksi. Erna oli saksalaisten osastolle antama peitenimi, jolla ei ilmeisesti ollut mitään erityismerkitystä. Tosin osaston miehet antoivat piloillaan nimelle selityksen: Eesti Rahvast Nöögitakse Alati - Viron kansaa pilkataan aina. Erna-ryhmään kuului kaikkiaan 67 miestä. Päällikkönä oli eversti Henn Ants Kurg. Virolaiset oli koulutettu sekä varustettu Suomessa ja he vannoivat sotilasvalan Suomen armeijalle. Operatiivisesti Erna oli alistettu saksalaisille. Tämän vuoksi mukana olivat yhteysupseereina yliluutnantti Kurt Reinhardt ja sonderführer Werner Schwarze.

Saksan operaatio Barbarossa eteni Venäjällä ja 3. heinäkuuta Erna-ryhmä siirrettiin Pirttisaareen kuljetettavaksi Suomenlahden yli tiedustelutehtäviin Viroon. Osasto oli aseistettu konepistooleilla, pistooleilla, käsikranaateilla ja räjähteillä. 9. heinäkuuta Erna-ryhmä lähti liikkeelle kolmella kalastusaluksella, neljällä merivartioaluksella ja kahdella pikaveneellä. Matkalla alukset törmäsivät Tallinnasta lähteneeseen Neuvostoliittolaiseen laivasaattueeseen ja osasto hajosi. 38 miestä nousi eversti Kurgin johdolla onnistuneesti maihin Kolgan lahdella lähellä Salmistun kylää klo 02.30. Loput miehet joutuivat palaamaan Suomeen, joukossa yliluutnantti Reinhardt, jolla oli kaikki kartat. Tämä joukko yritti uudestaan maihinnousua 13.7., mutta yritys epäonnistui.

Maihin noussut osasto lähti paikallistuntemukseensa luottaen liikkeelle kohti kaakkoa. Joukko eteni Lõpeveskin kautta Tsitren tien yli Narvan maantien suuntaan pyrkien sen taakse suurille metsäalueille. Vauhti oli melkoisen kova, vaikka maihinnousussa kastuneet saappaat hiersivät pahasti ja kuuma sää sekä raskaat kantamukset vaivasivat miehiä. Iltaan mennessä osasto oli edennyt Soodla-joen laakson läpi ja yli Piiben maantien sekä rautatien. Seuraavat pari päivää päätettiin levätä. Radioyhteydet Suomeen toimivat hyvin. Erna-ryhmän saapumisesta oli jo levinnyt tieto väestön keskuuteen ja heidän luokseen alkoi saapua metsäveljiä ja muita vapaaehtoisia, jotka halusivat liittyä joukkoon. Myös venäläiset pääsivät perille asiasta ja muutaman sadan miehen osasto yritti saarrostaa Erna-ryhmää, joka kuitenkin vältti kiinnijäämisen.

14. heinäkuuta joukko lepäsi Raasiku-joen haarojen välissä. Sieltä edettiin kohti Visklaa ja Ravilaa. Edelle lähetetty tiedustelupartio törmäsi Ravilassa puna-armeijan autokolonnaan. Tulitaistelussa sai surmansa yksi Ernan mies ja kaksi haavoittui. Tämän jälkeen osasto eteni itään mutta joutui 16. heinäkuuta jälleen tulitaisteluun. Eversti Kurg päätti siirtää osaston Kautlan suosaarekkeelle. Osaston kaksi radiomiestä olivat joutuneet taistelussa erilleen pääjoukosta, mutta 19. päivänä he löysivät muun joukon Kautlasta ja yhteydet Suomeen palautuivat. Kautlaan muodostui vilkas tukikohta. Sinne kerääntyi Virosta yhteensä noin 1500 pakolaista, joista tosin vain 200-300 oli aseistettuja. Partiot harjoittivat tiedustelu-toimintaa ja Suomeen toimitettiin runsaasti tietoja. Öisin suosaaren yläpuolella lensivät Saksan ilmavoimien koneet pudottaen laskuvarjoilla täydennyksiä ja lisäjoukkoja. Suomeen jääneet Erna-ryhmän miehet toimitettiin perille laskuvarjopudotuksin 21.-28.7. Jotkut miehistä olivat saaneet aikaisemmin laskuvarjokoulutusta, mutta toisille "koulutus" annettiin juuri ennen koneeseen nousua.

Vilkas toiminta ei voinut jäädä huomaamatta puna-armeijalta. Hävityspataljoonan miehet polttivat Simsalun talon ja surmasivat asukkaat. Kostoksi Ernalaiset hyökkäsivät 26.7. Järvä-Madisen kunnantalolla sijaitsevalle ilmavalvonta-asemalle. Kaksi miestä kaatui ja yksi haavoittui vaikeasti. 19 vihollista kaatui. 31. heinäkuuta puna-armeijan yksiköistä, hävityspataljoonista ja latvialaisista kommunisteista koostuvat noin 1100 miehen vahvuiset joukot piirittivät Ardun, Voosen ja Paunkülan alueen. Osa Ernan miehistä oli noutamassa laskuvarjolla pudotettuja aseita. Vihollisia hidastamaan lähetettiin 16 miehen joukko, jotta voitettaisiin aikaa omien joukkojen kokoamiseen, leirin purkamiseen ja pakolaisten saattamiseen turvaan. Kiivaassa tulitaistelussa sai surmansa kaksi Ernan miestä. Samoihin aikoihin olivat viholliset hyökänneet Kautlan talolle, joka poltettiin ja kaikki paikallaolijat surmattiin raa'asti. Pääjoukko pääsi kuitenkin vetäytymään. Leiripaikkaa vaihdettiin 1.8.-4.8. välisenä aikana kolmesti Silmsin, Räun ja Kose-Ristin muodostamassa kolmiossa. Vihollinen haravoi metsiä sekä asetti metsätiloille ja kylien välisille teille vartiopaikkoja. 3. elokuuta jouduttiin jälleen taisteluun ja suurien tappioiden välttämiseksi päätettiin murtautua piirittäjien ketjun läpi lähestyvien saksalaisten linjoille. Liikkeelle lähdettiin Ravan, Katsinan ja Saarnakõrven kautta ja 6.8. saatiin yhteys saksalaiseen 311. Jalkaväkirykmenttiin. Kaikkiaan ernalaisista oli kaatunut kolme, haavoittunut neljä ja kadonnut yksi mies. Vihollisen tappiot olivat mahdollisesti jopa satakunta miestä. Kautlan ympäristön asukkaat joutuivat kuitenkin kärsimään pahoin. Hävityspataljoonat polttivat lukuisia taloja ja surmasivat kymmenittäin asukkaita.

Erna-ryhmä sekä siihen liittyneet metsäveljet jatkoivat sotimista Erna I -pataljoonana saksalaisen 311. Jalkaväkirykmentin mukana. Pataljoona osallistui hyökkäykseen Tallinnan suuntaan sekä myöhemmin Erna II -nimisenä Viron saarien, kuten Vormsin, Muhun ja Saarenmaan, valtaukseen. Syyskuun lopussa pataljoona siirtyi Tallinnaan ja se lakkautettiin. Tämän jälkeen Erna-ryhmän miehet hajaantuivat monelle taholle. Osa päätyi Suomen armeijaan Jalkaväkirykmentti 47:n Vallilan pataljoonaan. Osa siirtyi Saksan sotilastiedustelun Abwehrin Suomen osastoon, Gruppe Cellariukseen. Maaliskuussa 1942 perustettiin Syvärin rintamalle Vaaseniin kaukotiedusteluyksikkö, johon kuului useita Ernan miehiä. 13 yksikön miestä pudotettiin laskuvarjoilla Vologdan-Arkangelin radan varteen tiedustelutehtäviin. Tehtävä epäonnistui ja miehet saivat surmansa taisteluissa tai saatiin kiinni ja tuomittiin kuolemaan. Suomen kaukopartio-osastoissa palveli yhteensä 23 virolaista, joista 8 oli kuulunut myös Ernaan. Vuoden 1943 loppupuolella perustettiin Suomessa uusi tiedustelujoukko Haukka, joka tiedusteli saksalaisten toimintaa Virossa. Myös Haukkaan kuului muutamia Ernalaisia.

Erna-ryhmän miehillä oli pitkä ja monivaiheinen sotataival. Monet saivat surmansa tai jäivät vangiksi ja tuomittiin kuolemaan tai pitkiin vankileirirangaistuksiin. Esimerkiksi Ülo Jõgi vietti 25 vuotta vankileirillä. Jotkut onnistuivat pakenemaan Ruotsiin tai muualle, kun puna-armeija miehitti Viron uudestaan vuonna -44. Osan kohtalo ei ole tiedossa. Nykyään on tiettävästi elossa ainakin kaksi Ernan miestä: Ülo Jõgi, joka asuu Virossa ja Mihkel Teodor Simmo, joka asuu Ruotsissa.

 

TEEKKARIRESERVILÄISET — TERES ry



Lauri Vanamo

LÄHTEET

  1. Ülo Jõgi: Ernan tarina
  2. Jaakko Korjus: Viron kunniaksi


/LV/JP